Omenapannukakku

Maitopurkit olivat joutuneet jääkaapissa väärään järjestykseen ja yksi oli mennyt ohi parasta ennen -päiväyksestään. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa - pannaripäivää. En mielelläni juo parilla päivällä yli mennyttä maitoa, mutta jos se on edelleen ihan ok, on siitä ok tehdä pannaria. Ettei menisi ihan kokonaan herkuttelun puolelle, tein terveellisemmän välipalaversion raastamalla joukkoon omenaa. Näin pannarista tuli mehukas vähemmällä rasvamäärällä ja makea vähemmällä sokerimäärällä. Syöjien välittömästi antamasta palautteesta voisin pitää tätä melko onnistuneena, sillä kolmevuotias söi viisi palaa ja yksivuotias neljä. Mielestäni omena ei maistunut tässä juurikaan, joten seuraavalla kerralla lisäisin omenan määrää.

Omenapannukakku

2 omenaa

3 kananmunaa

½ dl sokeria

8 dl maitoa

25-50g rasvaa

4 dl vehnäjauhoja (1 dl voi korvata kaurahiutaleilla)

vaniljasokeria

Raasta omenat raastinraudan isoimmalla raasteterällä. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti taikinakulhossa. Lisää sokeri ja puolet maidosta. Lisää jauhot, rasva ja omenaraaste. Lisää lopuksi loppu maito. Paista 200 asteessa n. 50 min.

Kananugetit

Juuri kun pääsin sanomasta, että en tykkää kovin paksusti paneroiduista ruoista, tein kananugetteja. No, nimestään huolimatta kuorrutteesta ei tullut kovin paksu ja hyvä niin. Oikeastihan nugetit pitäisi uppopaistaa tai ainakin paistaa reilussa öljyssä pannulla, mutta tein terveellisemmän arkiversion ja paistoin ne ilman rasvaa uunissa. Niinkin pinnasta tuli mukavan rapea, mutta ei niin napsahtava kuin rasvapaistetuissa, tietenkään. Me söimme nugettien kanssa pikaruokamaisesti uunissa tehtyjä peruna- ja porkkanatikkuja sekä kermaviilidippiä. Ja kuten aina, raejuustoa ja vihanneksia.

Kananugetit

500 g broilerin fileitä

1 dl kuivunutta leipää murustettuna (tai korppujauhoja, leivästä tulee parempaa)

½ dl vehnäjauhoja

paprikajauhetta

sipulijauhetta

curryä

valkosipulijauhetta

pippuria

suolaa

2 kananmunaa

Sekoita kaikki kuivat aineet, mausteita maun mukaan. Laita lautaselle odottamaan. Riko toiselle lautaselle kaksi kananmunaa ja sekoita niistä rakenne rikki. Leikkaa kanafileet sopiviksi, tasakokoisiksi paloiksi. Pyöritä palat ensin kananmunassa ja sitten leivitteessä niin, että ne ovat kauttaaltaan leivitteen peitossa. Paista 225 asteessa 10-15 min, kunnes ne ovat kauniin värisiä.

Peruna- ja porkkanatikut saivat tällä kertaa mausteekseen paprikaa, valkosipulijauhetta ja suolaa ruokalusikalliseen öljyä sekoitettuna. Oli kätevää laittaa ensin juurekset uuniin vartiksi ja sitten nugetit paistumaan samalle pellille loppuajaksi.

Kermaviilidippi

Purkki kermaviiliä

1 tl balsamicoviinietikkaa

1 tl sokeria

1 tl sinappia

suolaa  

valkosipulijauhetta

pippuria

oreganoa

Sekoita ainekset keskenään ja dippaile!

Kesä keskellä talvea

Pakkasta kuusitoista astetta ja viima siihen päälle. Ei tullut mieleenkään lähteä ulkoilemaan aamupäivällä, varsinkaan talvenvihaajataaperon kanssa. Jotain kivaa tekemistä on silti keksittävä. Niinpä minä ja naapurissa asuva ystävä tehtiin inventaario ruokakaappeihin ja pakastimeen kaiken piknikeväskelpoisen toivossa. Kolmevuotias pukeutui shortseihin, t-paitaan ja lippikseen ja kävi kaverinsa kanssa levittämässä viltit ja servetit yläkertaan sillä aikaa kun me aikuiset pilkoimme ja laitoimme. Tuloksena oli tällaiset pikniktarjoilut:

Lihapullia

Nakkeja

Tonnikalaa

Avocadoa

Kirsikkatomaatteja

Banaania

Omenaa

Päärynää

Appelsiinia

Voileipäkeksejä

Suklaakeksejä

Pillimehuja

Pillimaitoja

Vettä

Eväät pakattiin koriin ja tarjottimelle ja syötiin piknik-tyyliin vilttien päällä. Ruoka maistuu aina paremmalta vähän tavanomaisesta poikkeavalla tyylillä syötynä, mutta kyllä ihan mukavat eväät saatiin kyhättyä. Meiltä löytyy yleensä aina pakastimesta jauhelihaa, josta voi loihtia ruokaa ilman kaupassa käyntiä. Samoin suklaapikkuleipiin tuli käytettyä kaapissa pitkään lojunutta Lidlin leivontasuklaata, joka ei suklaana ole kovinkaan hyvää, mutta menettelee tällaisessa käytössä. Eikös olekin kätevää, että kaapissa on sellaista suklaata, jota ei huvita syödä ihan suklaana, niin se säästyy siihen tarkoitukseen, johon on alunperin ostettu. 

Tänään syötiin tällaisia

Lihapullia

400 g paistijauhelihaa 

1 kananmuna

1 dl kermaa (tai ranskankermaa tai muuta maitotuotetta/nestettä)

½ dl korppujauhoja

1 tl sipulijauhetta

1/2 tl valkosipulijauhetta

pippuria myllystä

suolaa myllystä

vähän juustokuminaa

vähän paprikaa

Sekoita munan rakenne rikki ja sekoita joukkoon kerma tai muu neste ja korppujauhot. Lisää myös mausteet. Anna turvota hetki ja vaivaa sitten jauheliha joukkoon hyvin. Pyörittele sopivan kokoisiksi palloiksi ja paista 225 asteessa 12-20 min pullien koosta riippuen. Sen kyllä näkee kun ovat kypsiä. 

Ennen minulla oli tapana laittaa lihapulliin sipulia, mutta kolmevuotiaan totaalisen sipuli-inhotuksen myötä olen joustanut joissain ruoissa ja alkanut käyttää sipulijauhetta. Sillä saa kuitenkin hyvää sipulinmakua ruokaan ja toisaalta tykkään itsekin sileämmästä rakenteesta lihapullissa, ilman mitään sattumia. Kolmevuotias ei kuitenkaan arastele sipulin makua vaan ainoastaan suutuntumaa. Samalla ohjeella syntyy mukavia lihapullia myös niin, että latoo ne kypsymään uunivuokaan ja kaataa sinne purkin ruokakermaa joukkoon. Niin syntyy samalla myös hyvä liemi kastikkeen tapaiseksi. 

Jälkiruoaksi syötiin siis

Suklaa-fudgepikkuleivät

100g leivontamargariinia (tai voita)

3/4 dl sokeria

1 muna

3/4 dl fariinisokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

n. 50g suklaata rouhittuna

3 candy king -fudgepalaa pilkottuna

Sekoita pehmeä margariini ja sokerit hyvin. Nypi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja niiden perään muna. Sekoita sattumat joukkoon. Sattumina voi käyttää muutakin, kuten valkosuklaata, pähkinöitä tai rusinoita. Tai vaikka kaikkia niitä. Nostele nokareiksi pellille ja paina vähän kasaan. Paista 200 asteessa n. 15 min eli niin kauan, että keksit alkavat saada väriä reunoihinsa.

Porkkanasämpylät

Porkkana on mahtavan monikäyttöinen juures ja ihanan edullinen tähän aikaan vuodesta. Hieman pidemmälle kevääseen kun mennään, ei enää kaupoista saakaan kotimaista porkkanaa ennen uutta satokautta. Pitää siis nauttia vielä kun voi! Tänään meillä jäi porkkanaraastetta ruoalta tähteeksi juuri sopivasti maustamaan sämpylätaikina. Mahtavaa porkkanasämpylöissä on se, että raastetta voi laittaa joukkoon juuri sen verran kuin sitä sattuu olemaan. Jauhojen määrällä sitten vain taikinan rakenne sopivaksi. Mausteeksi sopii erittäin hyvin kumina, mutta koska meillä mies ei kuminasta leivässä tykkää, en sitä tapaa laittaa.

Porkkanasämpylät

2 dl kaurahiutaleita

6 dl vettä

2 dl porkkanaraastetta

hyppysellinen suolaa

2 rkl vaaleaa siirappia

2 rkl öljyä

(kuminaa)

1 pussi kuivahiivaa

8-10 dl jauhoja, joista

50 % sämpyläjauhoja

50 % hiivaleipäjauhoja

Mittaa kaurahiutaleet taikinakulhoon ja kaada vesi hiutaleiden päälle. Kuumenna mikrossa 2-3 minuuttia. Vaihtoehtoisesti kaada vesi kiehuvana hiutaleiden päälle. Anna turvota ja jäähtyä leivontalämpöön. Sekoita joukkoon suola, siirappi ja öljy. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja sekoita taikinaan. Vaivaa joukkoon loput jauhot. Anna turvota kaksinkertaiseksi. Leivo sämpylöiksi tai kolmeksi leiväksi. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja anna leipien turvota pellillä vähintään sen aikaa kuin uuni kuumenee. Voitele sämpylät kylmällä vedellä. Paista 15 minuuttia.

Parempi kalan panerointi

Eilen äitini luota kotiin palatessa oli mukana kassillinen pakasteherkkuja: omenasosetta ja mustikoita. Lisäksi juuri ennen kotiinlähtöämme fileoimme pari kuhaa ja nyljimme yhden mateen, jotka olivat nousseet äidin miehen verkoilla muutamaa tuntia aiemmin. Kun tässä taannoin paistoimme ahvenfileitä oli ruisjauhot loppu. Kun tänään paistoimme kyseiset kuhat, oli jauhotilannekin korjaantunut. Tässä tämän päiväinen leivitys, joka antaa vähän enemmän potkua kalaan.

Leivitetyt kuhafileet

4 kuhafilettä

1/4 sitruunan raastettu kuori

1 tl sormisuolaa

pippuria myllystä

1 tl kuivattua timjamia

3 rkl ruisjauhoja

maitoa

voita paistamiseen

Pese sitruuna. Raasta n. 1/4 sitruunan kuori. Hiero sitruunankuori, suola, pippuri ja timjami huhmaressa sekaisin. Sekoita mausteet jauhoihin. Laita jauhoseos matalalle lautaselle ja lorauta toiselle lautaselle maitoa niin, että pohja peittyy. Kastele fileet yksitellen ensin maidossa ja pyörittele sitten jauhoseoksessa. Paista pannulla voissa.

Kun kolmevuotias näki tämän lautasellisen ruokaa, oli reaktiona spontaani, ihastunut huokaisu

Gnocchitestailua

Vietimme viikonlopun äitini, lasten mummun, luona ja mummun keittiö, tiedättehän. Lapset saavat puurojensa päälle omenasosetta ja vadelmia niin kauan kuin kehtaavat pyytää, lounaaksi lempiruokaa eli paistettua kuhaa ja illansuussa kolmevuotiaan koristelemaa synttärikakkua. Eli kyllä meidän kelpaa.
Minä ja äitini oltiin katseltu torstain Hesarista samaa reseptiä ja päätimme testata sen yhdessä. Gnoccheja, molemmille ensimmäistä kertaa. Hesarin ohje oli erittäin helppo ja sen tuloksena syntynyt taikina todella helppoa käsitellä. Niinpä gnocchien ulkonäön epätasaisuudesta voi syyttää vain itseään ja pientä apukokkia. Jotkut kai syövät gnoccheja ihan sellaisenaan, siis keitettyinä, mutta mielestäni ne kaipaavat paistopinnan ollakseen oikeasti herkullisia. Paistoimme nämä pannussa, mutta seuraavalla kerralla ajattelin testata uunin grillivastuksia tähän tarkoitukseen. Kerron sitten miten kävi ja mitä suosittelen muiden käyttämään. Gnocchien kera me söimme lihapullia, mutta seuraavaksi kerraksi kehitän jonkun mukavan kastikkeen.

Näin me niitä teimme, Hesarin ruokasivujen ohjetta sivuten

Gnocchit

850 g jauhoista perunaa

3 dl (220g) vehnäjauhoja

80 g parmesanijuustoa hienoksi raastettuna

2 tl suolaa (me laitettiin 1 tl)

1 tl mustapippuria 

(ripaus muskottipähkinää, joka me jätettiin pois)

oliiviöljyä

Keitä perunat kuorineen. Kuori kuumina ja purista siivilän läpi. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi. Sekoita kulhossa jauhot, juustoraaste ja mausteet. Vaivaa joukkoon kylmä perunasose ja vaivaa kunnes taikina on tiivis. 

Jaa taikina osiin ja leivo siitä sormenpaksuisia tankoja. Katko tangot parin sentin pituisiksi "tyynyiksi". Painele haarukalla tyynyihin kauniit kuviot. 

Kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja keitä gnocchit erissä. Ne ovat kypsiä noustessaan pintaan. Laita valmiit tyynyt astiaan, jonka pohjalla on öljyä ja pyörittele ne öljyssä.

Viimeistele paistamalla pinnat rapeiksi. Ripottele päälle yrttejä.

Ja hep, uusi ruoka kolmevuotiaan suosikkiruokalistalle!

Banaanilätyt

Olen kai tyypillinen suomalainen, kun tykkään mieluummin vähän raaoista kuin yhtään mustiksi menneistä banaaneista. Raaka-raaka banaani maistuu toki pahalta, mutta banaanin pitää olla juuri eikä melkein eikä ainakaan liikaa yli. Mutta banaanithan menevät helposti yli ja silloin niille pitää keksiä jotain järkevämpää käyttöä kuin biojätteeseen heittäminen. Hmm, ainahan voisi leipoa banaanikakkua, mutta sen vaihtoehdon terveellisyys on hieman kyseenalainen. Apuun rientää meidän yksi suosikkivälipala, joka on sen kakun lisäksi ainoa muoto, jossa yksivuotiaskin suostuu suuhunsa banaania laittamaan. Tässä seuraa resepti maailman helpoimpaan lastenhemmotteluvälipalaan. Reseptin kaurahiutaleet voi aivan hyvin jättää pois, mutta tykkään laittaa niitä joukkoon tuomaan vähän kuitua.

Banaanilätyt

1 banaani

2 kananmunaa

(½ dl kaurahiutaleita)

paistamiseen öljyä

tarjolle marjoja maun mukaan

Muusaa banaanit haarukalla hienoksi. Sekoita kananmunat hyvin sekaisin banaanin kanssa. Lisää taikinaan vielä kaurahiutaleet. Paista öljyssä joko lättypannulla tai tee kuten minä ja paista isossa pannussa monta kerrallaan laittamalla ruokalusikallinen taikinaa/lätty. 

Tätä välipalaa syödessä tapahtui taas yksi läpimurto meidän kolmevuotiaan ruokailussa, kun vadelmat alkoivat maistua. Yksivuotias söi vadelmia (taas) niin, että joutui ottamaan pakastimesta lisää sulamaan ja kolmevuotias innostui esimerkistä odotetulla tavalla. Äiti-Lapsi 1-0!

Täyteläinen kanakeitto

Amerikkalaisissa elokuvissa flunssaiselle ystävälle kuljetetaan aina take away -kanakeittoa ja niitä kohtauksia katsoessa alkaa itsekin tehdä mieli kanakeittoa. Se ei välttämättä ole hyvä ajatus. Nimittäin viime viikon kunnon sairastelut kruunasi angiina, jonka vuoksi kurkkuni oli niin kipeä, että ajatuskin syömisestä teki elämän vaikeaksi. Sairastelun kolmantena päivänä tein tätä kanakeittoa, joka oikeasti on to-del-la hyvää. Kipeä kurkku oli asiasta toista mieltä, sillä mausteet polttivat kurkussa niin pahasti, että jokaisen lusikallisen jälkeen piti ottaa maitohuikka. Eli tällä alustuksella, en suosittele tätä keittoa amerikkalaisten elokuvien kanekeittokohtauksen luomiseksi, mutta kaikissa muissa tilanteissa tämä lämmittää juuri oikealla tavalla. Ja kolmevuotiaskin tykkäsi!

Kanakeitto Petran tapaan

1 l vettä

kasvis- tai kanaliemikuutio

pieni purjo

2 sellerinvartta

1 dl tummaa riisiä

2 porkkanaa

½ paprikaa

2 valkosipulinkynttä

10 cm pätkä kesäkurpitsaa

500-600 g broilerin fileitä

currya

paprikaa

100g maustamatonta tuorejuustoa

kourallinen juustoraastetta

Kuori ja pilko vihannekset. Mittaa vesi kattilaan ja laita joukkoon liemikuutio, purjo, selleri, riisit ja porkkanat. Anna kiehua 20 min. Lisää paprika, valkosipulinkynnet ja kesäkurpitsa. Anna porista kypsäksi, mikä ei vie kauaa. Sillä välin pilko kanat pieniksi paloiksi ja paista niitä pannulla. Mausta curryllä. Soseuta keittoa sauvasekoittimella. Ei tarvitse tulla ihan sileää, mutta isoimmat kököt pois. Lisää kanapalat keiton joukkoon ja mausta oman maun mukaan curryllä ja paprikalla. Lisää keittoon tuorejuusto ja juustoraaste ja hämmennä, kunnes ne sulavat.

"Äiti, mä haluun lounaaksi pikkumunakasta!"

Pikkumunakas on kolmevuotiaan antama nimitys pannulla tehdylle pikamunakokkelille. Pikku-etuliite tulee vastakohtana Isolle munakkaalle, joka on omeletti. Tämä on hänen lempilounaitaan ja teen tätä hänelle ainakin kerran viikossa, kun edellispäivän päivällistä ei ole jäänyt lounaalle saakka. Kolmevuotias on aina superonnellinen saadessaan tätä. Tämän yli lyö melkeinpä vain maksalaatikko. Mutta maksalaatikko voittaa mitä vain. Mutta. Olen onnellinen, kun voin tehdä lapseni onnelliseksi näin helposti ja yksinkertaisesti. Ja näitä aineksia on kaapissa aina.

Pikkumunakas yhdelle:

2 munaa

loraus (n.1/2dl) maitoa

tilliä sen verran kuin lapsi laittaa

pippuria sen verran kuin lapsi myllää

suolaa sen verran kuin lapsi myllää ja äiti huutaa stop!

paistamiseen öljyä.

Laita öljy lämpiämään pannulle kutosella (asteikolla 1-9). Riko kananmunat pannulle, kaada joukkoon maitoa ja anna lapsen maustaa. Sekoita tasaiseksi lastalla ja sen jälkeen sekoittele kunnes on hyytynyt munakokkelimaiseksi "puuroksi". Kippaa lautaselle, anna lapsen kauhoa päälle raejuustoa, piristä jollain vihanneksella ja tarjoile.

Ja näin kaunista se on: 

Paistettuja ahvenfileitä

Jäät alkaa olla jo pilkkivahvuiset näissä parinkymmenen asteen pakkasissa, mutta mies päätti sittenkin käydä ongella kalatiskillä. Paketissa kotiutui ahvenfileitä, sopivaa laiskan sunnuntain ruokaa. Helppoa, nopeaa ja herkullista. Vaalea kala, etenkin kuha, on meidän kolmevuotiaan herkkua.    Ahvenet hyvänä kakkosena. Yleensä leivitän ahvenet ruisjauhoseoksella, mutta ruisjauhot olivat päässeet loppumaan, joten käytin korppujauho-vehnäjauho-sekoitusta. Näin ne herkulliset ahvenfileet syntyivät:

Ahvenfileet (neljälle)

8-10 ahvenfilettä tai muuten nälän ja kalojen koon mukaan

Leivitys:

3 rkl korppujauhoja

3 rkl vehnäjauhoja

n. 1 tl suolaa

1 tl tilliä

pippuria myllystä

maitoa

voita paistamiseen

Sekoita leivitteen kuivat aineet syvällä lautasella. Kaada toiselle lautaselle maitoa niin, että pohjalla on sitä 0,5-1 cm. Kastele file kerrallaan maidossa ja kääntele sitten leivitteessä. Kuumenna voi pannulla ja paista fileet molemmin puolin. Varo ylipaistamasta, ettei kala kuivu.

Tarjoile vaikkapa muusin ja salaatin kera. Sitruunaakin sopii päälle puristaa.

Tähän tapaan: 

Juureskeitto ja sipulifocaccia

Tiina H kommentoi kalakeittopostaukseen keittiön perusvarustukseen liittyen. Tänään valmistin ruoaksi juureskeittoa, jonka kaikki raaka-aineet ovat meillä juuri näitä perusvarustuksia. Vähintään perunaa ja porkkaa löytyy aina, yleensä muitakin juureksia, kuten lanttua ja palsternakkaa. Purjon voi korvata sipulilla, mitä löytyy ainakin meiltä aina. Jääkaapissa on aina pari purkkia ruokakermaa sekä smetanaa tai ranskankermaa. Kaikkia näitä raaka-aineita yhdistää pitkä säilyvyysaika ja monikäyttöisyys. Juureksista voi tehdä erilaisia keittoja, patoja tai uunijuureksia ja maitotuotteilla viimeistelee ruoan kuin ruoan.

Tänään tein keiton kaveriksi punasipulifocacciaa Leila Lindholmin reseptillä kirjasta Pala kakkua. Ostin kirjan loppusyksystä, kun kirjakaupassa selaillessani ihastuin sekä kirjan ulkonäköön että herkullisen kuuloisiin resepteihin. Montaa reseptiä en ole vielä testannut, mutta ne muutamat ovat olleet todella hyviä. Tänään tekemäni focaccia on sarjassa todella helppoa ja ainekset aina kotona. 

Juures- tai kasviskeitto sinällään on maukas mutta vähän tylsä ruoka. Kunnon tuore leipä keiton kaverina sekä pinnalle ripotellut paahdetut siemenet (niitäkin aina kaapissa) tekevät siitä hyvän aloituksen viikonlopulle.

Juureskeitto

12 cm pala purjoa

175g lanttua

3-4 porkkanaa

6-7 perunaa

1 kasvisliemikuutio

rosmariinia

1 tlk hunajaa

pippuria

(suolaa)

purkki smetanaa

Tarjolle

siemeniä, kuten Pirkan siemensekoitusta

raejuustoa

Kuori ja pilko kasvikset kattilaan. Peitä vedellä ja lisää joukkoon liemikuutio. Anna porista kypsäksi. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Mausta rosmariinilla, hunajalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa. Sekoita joukkoon smetana.

Paahda kourallinen siemeniä paistinpannussa. Tarjoile sopan kanssa siemeniä ja raejuustoa.

Punasipulifocaccia (Leila Lindholmia mukaillen)

1 pussi kuivahiivaa

3 dl vettä

½ dl oliiviöljyä

1 rkl hunajaa

1 tlk sormisuolaa

7 dl vehnäjauhoja

1 punasipuli

oliiviöljyä

sormisuolaa

Sekoita kuivahiiva desiin jauhoja. Sekoita joukkoon lämmin vesi, hunaja ja sormisuola. Vaivaa loput jauhot joukkoon hyvin. Kohota kaksinkertaiseksi. Jos sinulla on kiire, kuten minulla tänään, niin nopeimmin taikina kohoaa lämpimässä vesihauteessa. Leivo taikina kahdeksi pyöreäksi, litteäksi leiväksi. Anna kohota liinan alla. Suikaloi punasipuli. Paina kohonneisiin leipiin kuoppia sormella. Levitä punasipulit, oliiviöljyä ja sormisuolaa leivän pinnalle. Paista 225 asteessa 10-15 min, kunnes leivät ovat kauniin värisiä.  

Lisää kalaa

Meillä on sairastettu koko alkuviikko tiiviisti. Sairastelu vei ruokahalutkin, mutta kyllä silti lihapullia on tässä taloudessa pyöritelty. Samasta syystä kaupassa käynti on jäänyt väliin ja täydennystä on haettu välttämättömyyksien verran lähikaupasta. Eilen piti saada jo ruokaisampaa syötävää, joten meillä syötiin varmaankin jokaisen lapsiperheen takuulla uppoavaa ruokaa - uunilohta ja perunamuusia. Meidän perusuunilohi syntyy seuraavalla tavalla

Uunilohi

Sopiva kirjolohifile (riippuen pitääkö jäädä ylimääräistä)

purkki smetanaa

sipuli

pippuria

suolaa

Voitele kalan kokoinen uunivuoka. Laita kala vuokaan ja myllää päälle suolaa ja pippuria. Pilko päälle sipuli ja lusikoi smetana kuorrutteeksi. Paista 175 asteessa 25-35 min kalan koosta riippuen. Varo ylipaistamasta, ettei kala kuivu.

Yksivuotias tosin oli nirsolla päällä, eikä tahtonut syödä juuri mitään. Tästä se taitaa alkaa, sillä muistelen esikoisen olleen suurin piirtein samassa iässä, kun nirsoilu alkoi. Eikä loppua näy. Toiminta on kyllä niin vaihtelevaa, kun välillä nirsoillaan ja välillä sama ruokaa kelpaa. Kuten pitsa. Kerran on ollut suurinta herkkua ja luulimme jo läpimurron tapahtuneen, mutta seuraavalla kerralla oli taas suuri hämmennys tämän eksoottisen ruokalajin edessä. 

Mutta palataan loheen. Toki sitä jäi yli seuraavan päivän lounaaksi ja muusiakin oli tehty tällä ajatuksella riittäväksi. Kolmas ateria peräjälkeen samaa ruokaa - ei hyvä idea. Siksipä tämän päivän päivälliseksi mies loihti lohisalaattia sillä aikaa, kun istuin esikoisen tanssitreenisalin ulkopuolella. Hyvää oli, voin sanoa

Lohisalaatti

n. 300g edellisen päivän uunilohta tai mitä lohta nyt milloinkin

1 kerä jääsalaattia

1-2 omenaa (koosta riippuen)

mukava pätkä kurkkua

100g fetaa

saksanpähkinäöljyä

pippuria

suolaa

Pilkoten ja sekoittaen, päälle sopivasti maustetta, vaikka vasta omalla lautasella.

Parempi kalakeitto ja rouheiset arkisämpylät

Kalakeitto on meillä koko perheen lempiruokia. Sitä voi varioida monella tapaa tai tehdä ihan sitä peruskeittoa. Söimme tämän tyylistä lohikeittoa kerran ystävien luona ja ihastuimme. Sain reseptin ja olen sitä sen jälkeen muokannut omaan suuntaan. Tässä on nyt se sellainen kalakeittoresepti, jota kehtaa tarjota vieraille. Ei siis ihan perus arkiruokaa.

Sahramikalakeitto

600-800g kalaa, esim. lohta

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

öljyä 1 fenkoli

3 porkkanaa

7 perunaa

1,2 l vettä

3 kalaliemikuutiota

1 tl timjamia

1 dl tomaattimurskaa

mustapippuria

2 dl valkoviiniä

(katkarapuja)

½ sitruunan mehu

kermaa tai ranskankermaa

Pilko ja kuullota vihannekset. Lisää vesi ja liemikuutiot. Lisää tomaattimurska, pippuri ja timjami. Anna kiehua 15 min. Lisää sitten sahrami ja viini. Anna kiehua toinen vartti.

Lisää kala ja halutessasi katkarapuja. Kun kalat ovat kypsiä, lisää sitruunamehu ja lorauta joukkoon sopivasti kermaa tai ranskankermaa. Lisää mausteita (timjami, basilika, pippuri) maun mukaan.

Meillä paistetaan leipää, yleensä sämpylöitä, monta kertaa viikossa. Itse leivottu leipä voittaa kaupan leivät mennen tullen ja riittävän pitkään omatekoista leipää syöneenä kaupan leipä maistuu väistämättä keinotekoiselta. Teen leipätaikinan yleensä, kuten muutkin ruoat, käsivaralla. Heittelen kulhoon mitä milloinkin, fiiliksen mukaan. Viime aikoina olen tehnyt paljon tällaisia rouheisia sämpylöitä. Mitat ovat noin-mittoja.

Rouheiset arkisämpylät

1 dl kaurahiutaleita

½ dl ruisrouhetta

½ dl vehnäleseitä

½ dl venhäalkioita

ripaus suolaa

6 dl kiehuvaa vettä

loraus öljyä

1 rkl siirappia

pussi kuivahiivaa

7,5 dl hiivaleipäjauhoja

Sekoita kaurahiutaleet, ruisrouhe, vehnäleseet, vehnäalkiot ja suola isossa kulhossa. Keitä vesi ja sekoita se rouheiden joukkoon. Seos jäähtyy puuromaiseksi. Kun seos on "kuivahiivalämpöistä", eli lämpimämpää kuin kädenlämpöinen, mutta ei kuumaa, lisää öljy ja siirappi. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja sitten taikinaan. Vaivaa loput jauhot hyvin joukkoon. Anna kohota lämpimässä paikassa. Pyörittele sämpylöiksi jauhotetuin käsin. Paista 200 asteessa 15-20 min.

Kyllästynyt perunamuusiin?

Perunamuusi. Se on ainakin meillä se yleisin tapa syödä perunaa. Sekä lapset että aikuiset tykkäävät ja se sopii lisukkeeksi todella monen ruoan kanssa. Enpä olisi uskonut, että perunamuusikin saattaa kyllästyttää, mutta niin se vain tekee. Tehdäkseni todellisesta arkiruoasta vähän mielenkiintoisempaa ja myös terveellisempää, tapaan joskus sekoittaa siihen muitakin kaapista löytyviä juureksia. Parhaiten muusin joukkoon sopivat mielestäni porkkana ja palsternakka, joista jälkimmäinen tuo siihen jopa hieman hienostunutta makua. Muusissa lapset saa helposti tutustutettua makuihin, joita muuten karttavat. Ainakaan meidän nirso kolmevuotiaamme ei edes kysele muusin (tai kasvissosekeiton) sisällöstä vaan antaa mennä. Tänään söimme lounaaksi sunnuntaista miehen tekemää siskonmakkarakeittoa ja päivälliseksi eilistä pataa tällä kertaa juuresmuusin kera. Tällä ohjeella muusia riitti meidän nelihenkiselle perheellemme sopivasti.

Juuresmuusi

½ palsternakka (n. 100g)

2 porkkanaa

5 isohkoa perunaa

suolaa

voita

Kuori ja pilko juurekset. Laita kattilaan ja lisää päälle sen verran vettä, että juurekset juuri peittyvät. Lisää pikkuisen suolaa. Anna kiehua kypsäksi. Ota kattilasta keitinlientä mukiin. Survo juurekset, sekoita joukkoon voinokare ja tarvittava määrä keitinlientä, että rakenteesta tulee sopiva.

Minulla ja miehelläni on koulukuntaeroja perunamuusin teossa. Hän lisää nesteeksi yleensä maitoa, mutta minä tapaan ottaa keitinlientä sivuun ja käyttää sitä. Keitinliemeen irtoaa paljon hyvää makua keittäessä, joten miksi ei käyttäisi sitä lisäämään makua muusiin. Maitoa käyttäessä muusista tulee pehmeämmän makuista. Poteitous, potaatous.

Sacherkakku

Tänään juhlittiin anoppini syntymäpäivää ja olin luvannut leipoa päivänsankarille kakun. Toiveissa oli suklaakakku ja niitähän on aina kiva leipoa! Niin usein tulee tehtyä jotain mudcaken tyylistä eri variaatioin, joten nyt päätin tehdä perinteisempää ja vähän juhlavampaa, sacherkakun.

Sacherkakku

Pohja:

120 g tummaa suklaata

150g voita

150 g hienoasokeria kahdessa erässä

6 keltuaista

6 valkuaista

150 g jauhoja

Voitele 23cm irtopohjavuoka ja laita pohjalle leivinpaperi. Sulata suklaa. Vaahdota voi ja puolet sokerista. Lisää keltuaiset voivaahtoon kunnolla vatkaten. Lisää suklaa hitaasti vaahdon joukkoon. Jauhot vielä varovaisemmin. Vatkaa valkuaisista ja lopusta sokerista paksu vaahto ja lisää se varoen muun taikinan joukkoon. Paista 150 asteessa reilu tunti. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja sitten kokonaan ritilän päällä.

Täyte:

5 rkl aprikoosimarmeladia

Kuorrutus:

170 g tummaa suklaata

5 rkl tummaa kahvia

175 g tomusokeria

Koristeluun 50g tummaa suklaata

Sulata suklaa ja sekoita joukkoon kahvi. Siivilöi tomusokeri joukkoon ja vatkaa sileäksi. Halkaise kakkupohja ja levitä alemmalle pohjalle. Levitä suklaakuorrute kakun päälle ja reunoille. Kirjoita sulatetulla suklaalla kakun päälle Sacher.

Italialainen lihapata

Pataruoat ovat ehdottomia suosikkejani kylminä kuukausina. Pitkään hautunut murea liha, makua itseensä imeneet vihannekset ja maukas liemi. Pataruoat valmistuvat kuin itsestään eikä kypsymisaika ole ihan justiinsa - täydellistä lapsiperheen ruokaa. Padan voi jättää hautumaan ulkoilun ajaksi ja kotiin palatessa nälkäiset suut saavat heti herkullista ruokaa. Olen aiemmin tehnyt pataruokia Arabian Kokki-padassa, mutta nyt sain joululahjaksi kauan toivomani ison padan, jolla voi myös paistaa. Itselläni on nyt tällainen Tefalin Jamie Oliver pata, ihan mahtava kapistus! Tilavuuskin melkein viisi litraa, ihan sopivasti.

Ja kappas vaan, kuvassa myös kokkauksen jälkeiset roiskeet hellan vieressä...

Tänään padassa valmistui viime viikon torstain Hesarin ruokasivuilla ollutta italialaista lihapataa vähän muunneltuna. Enemmän vihanneksia, vähemmän lihaa. Herkullista tuli. Tässä omaan makuun muokattu resepti

Italialainen lihapata

500g naudan palapaistia

½ dl vehnäjauhoja

140g pekonia

5 porkkanaa

3 vartta selleriä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

öljyä

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 tölkki säilöttyjä tomaatteja

3 dl lihalientä

1 tl rosmariinia

2 rkl kapriksia

Riisiä

Sekoita vehnäjauhot lihan joukkoon hyvin. 

Kuori ja pilko porkkanat, selleri, sipuli ja valkosipulinkynnet. Itse painan valkosipulit aina veitsen sivulla rikki ja sitten silppuan. Näin ei tarvitse käyttää inhokkivempelettäni valkosipulinpuserrinta. 

Kuumenna öljy ja paista lihat erissä. Siirrä astiaan odottamaan.

Paista pilkottua pekonia, porkkanoita, selleriä, sipulia ja valkosipulia muutama minuutti. 

Sekoita joukkoon viini, saksitut tomaatit, lihaliemi, rosmariini ja lihat.

Lisää suolaa ja pippuria.

Kuumenna kiehuvaksi ja anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä 1,5h.

Poista kansi ja anna korista isommalla lämmöllä puoli tuntia.

Lisää kaprikset.

Tarjoile riisin kanssa.

Pulled porkin tähteistä

Tänään oli tyypillinen pyhien jälkeinen päivä, sillä jääkaapissa ei ollut mitään suunniteltuja ateria-aineksia. Niinpä ruoka tehtiin siitä, mitä kaapista sattui löytymään.  Tein uudenvuoden aattona pulled porkia, jota syötiin hampurilaisten täytteenä. Lihaa jäi reilusti tähteeksi, joten tänään kehittelin ruokaa sen pohjalta. Tuloksena syntyi

Pulled pork -lasagnevuoka

1 pieni sipuli

purkki paseerattua tomaattia

1 dl vettä

1 lihaliemikuutio

pippuria myllystä

ripaus sokeria

½ tl juustokuminaa

loraus (n. 1 dl) maitoa

pulled porkin tähteet (300-400g?)

kourallinen juustoraastetta

lasagnelevyjä

Kuullota sipulisilppu kevyesti kasarissa. Lisää vesi ja liemikuutio. Lisää tomaatti ja mausteet ja anna hautua hetki kannen alla. Lisää liha ja lorauta päälle maitoa, sekoita. Lado kastike ja lasagnelevyt kerroksittain vuokaan. Päällimmäiseen kerrokseen mukaan kourallinen juustoraastetta. Paista 175 asteessa 45-50 min.

Vuoasta tuli odotetun maukasta. Sivussa syötiin myös aatolta peräisin olevaa coleslawta, joka sopi tämänkin ruoan pariksi mukavasti. Raikas vihersalaatti olisi ollut vielä parempaa. Kolmevuotias ei tapansa mukaan ruokaan juuri koskenut (on kyllä flunssassakin), mutta yksivuotias pisteli menemään hyvällä halulla.

Uudenvuoden brunssi

Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä. Vieraiden kanssa tehtiin hampurilaisia ja seistiin vesisateessa terassilla tähtisädetikut kourassa katsomassa raketteja. Aikaisin nukkumaan, aikaisin ylös.
Uusi vuosi aloitettiin parhaalla mahdollisella tavalla. Klo 10 ovesta marssi sisään hyviä ystäviä pekonipaketit ja hedelmiä kassissaan. Brunssin aika. Tarjolla oli

Pekonia ja munakokkelia

Maustamatonta jogurttia, mysliä ja pähkinöitä

Ananasta, banaania ja viinirypäleitä

Amerikkalaisia pannukakkuja mustikoiden ja vaahterasiirapin kera

Maalaiscroissanteja, tuorejuustoa ja lemoncurdia

Smoothieta (mustikka-vadelma-banaani-appelsiini)

Banaanisuklaamuffinsseja

Omenamehua

Appelsiinimehua

Kahvia

Teetä

Maitoa

Perus brunssiruokia siis oli tarjolla. Meillä on tapana paistaa pekonit uunissa. Varsinkin iso pekonimäärä on parempi paistaa uunissa kuin pannulla, sillä kaikki pekoni valmistuu yhtä aikaa syötäväksi ja on tasalaatuista. Pekonien paistuessa kädet ovat vapaana muuhun valmisteluun, yleensä munakokkelin keittämiseen. Sopiva paistoaika pekoneille 225 asteessa tuntuu olevan munakokkelin valmistumisaika kattilassa. Minulla on harvoin tapana käyttää kokkaamisessa tarkkoja mittoja, vaan etenen tuntumalla. Tänään tehtiin tällaista kokkelia

Munakokkeli

6 kananmunaa

n. 2dl maitoa

suolaa myllystä

pippuria myllystä

öljyä

Sekoita kananmunista rakenne rikki. Vatkaa kevyesti joukkoon maito ja mausteet. Laita öljyä pikkuisen kattilan pohjalle, levy miedolle lämmölle (5/9 meidän hellalla) ja munaseos kattilaan. Hämmentele silloin tällöin pohjaa myöten. Kun seos alkaa jähmettyä, hämmennä kokkeliksi. Kun on valmista, lopeta lämmitys ja hämmennys, ettei nesteet irtoa. Ja muista ottaa pekonit uunista ennen kuin ne palavat.

Toinen meidän pitkien aamiaisten tai brunssien vakiotarjottavista on amerikkalaiset pannukakut. Niitä teen tällaisella ohjeella

Amerikkalaiset pannukakut (neljälle)

3 munaa

1 rkl sokeria

1,5 dl jogurttia

1,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl ruokaöljyä

1 tl leivinjauhetta

suolaa

Sekoita munat, jogurtti ja öljy toisessa kulhossa ja kuivat aineet toisessa. Sekoita yhteen. Paista voissa lettupannussa tai nostele lusikalla isolle pannulle pieniä lättyjä. Tarjoile mustikoiden ja vaahterasiirapin kera.

Tervetuloa lapsiperheen ruokavuoteen!

Makaronilaatikkoa, uunilohta, kasvissosekeittoa, munakasta... Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Eikö vain? No siltä itsestä ainakin tuntuu. Arkiruoasta menee helposti mielenkiinto ja samat ruoat toistuvat lautasilla aivan liian usein, vaikka maailma on ruokia pullollaan.

Minä en ole mikään ruokabloggari. En ole hifistelijä, en aina jaksa luoda uutta, en jaksa asetella ruokia lautaselle hienoon asetelmaan... Miksi sitten ruokablogi? Siksi, että yritän saada ensimmäisessä kappaleessa kuvaamani tilanteen muuttumaan. Mikä olisi parempi tapa kuin tehdä oman perheen ruokailusta julkista?

Meidän perheessä kokkaan pääosin minä, mies tekee kotona ollessaan perunamuusin ja satunnaisesti kokkaa koko aterian. Kolmevuotias on kovaa vauhtia tähtäämässä seuraavaksi juniormasterchefiksi, sen verran kova on kiinnostus keittiöhommiin. Yksivuotiaan keittiöharrastus rajoittuu toistaiseksi tiskipöydälle kiipeämiseen ja syömiseen.

Tästä se lähtee, meidän ruokavuotemme!