Lisää omenoita

Omenoita on todellakin tullut viime aikoina syötyä. Tänään, kun miehen isoäiti ja vanhemmat tulivat meille syömään, päätin kokeilla omenan ja possun klassista liittoa. Ja hyvinhän ne yhteen sopivat.

Ylikypsää possua omenaisella kastikkeella

2 kg possun niskaa

4 omenaa (pihaomenaa, ulkomaisia riittää kaksi-kolme)

3 sipulia

3 valkosipulinkynttä

kourallinen tuoretta timjamia (tai pakastettua

3 rkl punaviinietikkaa

pippuria

suolaa

kastikkeeseen:

2 dl kermaa

suolaa

pippuria

2 tl täysjyväsinappia

Huuhtele ja kuivaa liha. Hiero sen pintaan pippuria ja suolaa. Laita liha pataan. Paloittele pataan lisäksi omenat ja sipulit. Hienonna valkosipulinkynnet ja lisää pataan. Ripottele joukkoon silputtu timjami ja kaada päälle punaviinietikka. Anna vetäytyä viileässä vähintään muutama tunti. Paista 125-150 asteisessa uunissa neljä tuntia.

Nosta liha folion sisään odottamaan. Kaada liemi sattumineen kattilaan. Keitä kokoon 5-10 minuuttia. Kaada kastike sitten siivilän läpi ja paina lusikalla siivilän läpi sattumia joukkoon mahdollisimman paljon. Keitä kokoon vielä 10 minuuttia ja lisää sitten kerma ja sinappi. Kiehauta ja lisää pippuria ja suolaa maun mukaan.

Nyhdä possun niska suikaleiksi tarjoiluastiaan ja kaada kastike lihan päälle. 

Tarjoile uunijuuresten ja salaatin kera.

Omenoita

Meillä on pihassa kaksi omenapuuta ja niistä ei ole ikinä tullut niin paljon omenoita kuin nyt! Niinpä omenoita on syöty sellaisenaan, säilötty omenasoseeksi, syöty piirakassa, smoothiessa... Ja annettu haluaville eteenpäin. Tänä viikonloppuna omenoista on syntynyt sekä piirakka että sosetta. Pakastin alkaa natista liitoksistaan, joten paljon enempää sosetta ei voi enää tehdä.

Omenasose

5 litraa omenoita

3-4 dl vettä
3-4 rkl sokeria
(kanelitanko)

Lohko omenat isoon kattilaan kuorineen - jätä vain siemenkodat rannalle. Laita kattilaan myös vesi ja vähän sokeria. Halutessasi laita joukkoon myös kanelitanko. Anna porista miedolla lämmöllä välillä omenoita sekoitellen kunnes ne alkavat soseutua. Osa omenoista voi olla vielä ihan kiinteitäkin. Poista kanelitanko. Soseuta sauvasekoittimella. Purkita ja pakasta. Ja nauti pitkin kylmää talvea.



Paras omenapiirakka

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g pehmeää voita
½ muna

Täyte:
6-7 omenaa
2 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
2 tl kanelia

Päälle:
1,5 munaa
1 dl sokeria
½ dl vettä
25 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½-1 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet. Sekoita voin kanssa murumaiseksi. Riko muna lasiin, sekoita rakenne rikki ja lisää munasta puolet muruseokseen. Painele taikina isoon, voideltuun piirakkavuokaan.

Lohko tai paloittele omenat. Sekoita mausteet keskenään ja sitten omenoihin. Levitä omenat pohjan päälle. Niitä saa riittää keoksi saakka. Paista 175 asteessa 15 minuuttia ja tee sillä välin kuorrute.

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sulata voi ja laita joukkoon vesi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää voi-vesiseos munavaahtoon vatkaten. Lisää viimeisenä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Kaada taikina omenoiden päälle tasaisesti. Paista vielä 20-25 minuuttia.

Tarjoile kylmänä. Piirakka ei kaipaa vaniljakastiketta, vaikka toki maistuu senkin kera.



Tosca-omenapiirakka

Pohja:
4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua voita
1 dl maitoa

7-8 omenaa

kuorrutus:
100 g margariinia
½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl sokeria
½ dl maitoa
100 g mantelirouhetta (tai rouhittuja pähkinöitä) 

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja nesteet vuorotellen. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lohko omenat ja levitä ne tasaisesti taikinan päälle. Paista 225 asteessa 10 minuuttia ja valmista sillä aikaa kuorrute. 

Sulata rasva kattilassa, lisää maito, sokeri ja jauhot. Anna kiehahtaa. Sekoita joukkoon manteli- tai pähkinärouhe. Levitä piirakan päälle ja paista uunin ylätasolla 10-12 minuuttia.

Sushiperjantai

Tämän lapsiperheen elämä muuttui tällä viikolla, kun pojat aloittivat päiväkodin ja minä palasin töihin. Ruokarintamalla onkin tällä viikolla ollut hieman hakemista. Kun edellistä kertaa elettiin päiväkoti- ja työarjessa, laitoin muistaakseni ruokaa usein valmiiksi edellisenä iltana tai sitten tein jotain pikaista. Nyt olen lähinnä tehnyt sitä pikaista ja niistä aineksista, joita kotoa on sattunut löytymään. Yhtenä päivänä esimerkiksi kasasin ihan kelvollisen pastakastikkeen katkaravuista, maissista, tuorejuustosta ja mausteista. Arki siis hakee vähän uomiaan, lievästi sanottuna. Mutta kyllä se tästä taas alkaa rullaamaan, kunhan totutaan.
Perjantaina viitsittiin jopa käydä kaupassa, mikä paransi ruokatilannetta huomattavasti. Perjantain ruoanvalmistus oli miehen heiniä. Söimme sushia, eikä minulla riitä kärsivällisyys sellaiseen hienosäätöön. Onneksi on sellainen mies, joka tykkää näpertää tälläkin saralla. Omaksi osuudekseni jäi ainoastaan munakkaan eli tamagon tekeminen. Siksi en puutu tässäkään muuhun, mutta kerron omam tamagoreseptini. Vaikka ei sitä kovin monella tavalla voi tehdä.

Tamago, eli japanilainen munakas

4 munaa

1 rkl sokeria

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

öljyä paistamiseen

Sekoita munista rakenne rikki. Lisää sokeri, soijakastike ja riisiviinietikka ja vatkaa huolellisesti. Lämmitä pannu miedolla lämmöllä ja öljyä kevyesti. Kaada ohut kerros munakasmassaa ja anna hyytyä hieman, mutta ei kokonaan. Lähde sitten rullaamaan munakasta 2-3 cm kaistaleina rullaksi pannun toiseen laitaan. Lisää hieman öljyä ja jälleen ohut kerros munakasmassaa. Kun se on melkein hyytynyt, rullaa se jo rullalla odottavan munakkaan ympärille, eli lähde kasvattamaan rullaa pannun toiseen laitaan. Jatka kunnes kaikki massa on käytetty. Hyvää myös sellaisenaan!

Rapujen aika

Meidän perheen loppukesään kuuluu olennaisesti ravut, joiden parissa askarrellessa kuluu yksi mökki-ilta. Ravut olivat tänäkin vuonna isoisäni pyydystämiä, mieheni karsimia ja minun keittämiäni. Sama työnjako joka vuosi. Minulle jostain syystä lankeaa se kurjin... 

Rapujen keittäminen on oikeasti helppoa ja yksinkertaista, kunhan pitää pään kylmänä. Eihän se mukavaa ole, eläviä rapuja veteen laittaa. Pyrin parantamaan omatuntoani pitämällä veden kunnolla kiehuvana ja keittämällä riittävän vähän rapuja kerrallaan, että vesi myös pysyy kiehuvana. Vettä tulee olla riittävän paljon, että lämpötilanvaihtelut eivät ole suuria.

Meillä pojat osoittivat suurta kiinnostusta rapuja kohtaan ja kuorinkin heille muutaman iltapalaksi (me aikuiset söimme vasta, kun he olivat nukkumassa). Yksivuotias tykkäsi hurjasti ja söi lopulta enemmän kuin paria vuotta vanhemmat veli ja serkku.

Rapujen keittäminen

Joki- tai täplärapuja 6-10 per syöjä (yhdelle leivälle tulee 2-3 ravun liha)

1 iso nippu kruunutilliä

2 rkl karkeaa merisuolaa

1 rkl sokeria

Suuri (10 l), mielellään kapea kattila, jossa vesi pysyy hyvin kiehuvana

Laita kattila melkein täyteen vettä ja lisää suola, sokeri ja muutama tillinkruunu. Laita vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu kunnolla, lisää veteen rapuja. Itse keitän yleensä 5-10 rapua kerrallaan riippuen siitä, kuinka hyvin vesi kiehuu ja palaa kiehuvaksi rapujen lisäämisen jälkeen. Keitä rapuja n. 8 min. Rapu on kypsä kun pyrstöpanssari pullistuu ja sen reunasta näkyy lihaa. Nosta ravut kylmään veteen, joka on maustettu tillillä ja suolalla. Pidä vesi kylmänä. Hyvä keino on laittaa veden joukkoon muutama maitotölkkiin tehty jääkuutio. 

Oikeaoppisesti ravut pitäisi jäähdyttää keitinliemessään, mutta meillä mökkiolosuhteissa veden jäähdyttäminen olisi liian vaikeaa ja rapuja yleensä liikaa kattilassa jäähdytettäväksi. Siksi jäähdytämme eri vedessä. 

Keitä ravut jo aamupäivällä, jos tarjoilet ne illalla, että niiden maku ehtii tasaantua. Säilytä viileässä. Ravut voi pakastaa omassa keitinliemessään. 

Rapuleivät

Paahtoleipää

Majoneesia

Sitruunaa

Tilliä

2-3 ravun liha

Hmm. Monille ensikertalaiselle rapujen syöminen on varmaankin kauhistus, sillä sehän näyttää ihan valtavan vaikealta! Mutta kannattaa kokeilla! Rapuja näperrellessä ilta kuluu rattoisasti ja maku palkitsee. Rapujen avaamista kannattaa opetella jo taidon osaavan kanssa ja pian huomaa, että se sujuu leikiten. Kuvalliset ohjeet rapujen avaamiseen löytyvät vaikkapa täältä.