maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus - saaristolaisleipä

Juhannus oli tunnelmaltaan lämmin, vaikka muuten olikin kylmä. Vietimme sen eteläisessä Suomessa siskoni laajennetun perheen kanssa, kuten monena aikaisempana vuonna. Myös juhannuksen ruoat ovat alkaneet muodostua perinteeksi. Aattoiltana grillataan naudan sisäfilettä ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä tuorejuustotäytteellä, lisäksi uusia perunoita, silliä ja salaattia. Juhannuspäivänä taas kerätään grilliin kaikenlaista hyvää, vähän monenlaista maisteltavaa. Lisäksi söimme mm. siskoni anopin tekemää upeaa lohikeittoa, jota tulen testailemaan kotona lähiaikoina. Ja tietenkin raparperi- ja mustikkapiirakoita, jäätelöhässäkkää...

Vein mukanani jotain ruokajuttuja, joista tässä saaristolaislimpun ohje. Tällä ohjeella voi tavallisen kokoisiin leipävuokiin tehtynä tehdä kolme leipää. Itse jaoin taikinan kahteen vuokaan - virhe. Taikina paisui yli ja valui uunissa. Onneksi kaukaa viisaana alla oli leivinpaperilla vuorattu pelti, joten uunin pesulta säästyttiin (mies säästyi ;) ) Tämä leipä on todella helppo ja idioottivarma valmistaa, sillä ainekset vain sekoitetaan yhteen ja annetaan ajan ja uunin hoitaa loput.

Saaristolaisleipä

1 litra piimää
2,5 dl siirappia
2,5 pussia kuivahiivaa
3 dl olutmaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
2 tl suolaa
10 dl vehnäjauhoja

vuokiin:
voita

voiteluun:
1 dl vettä
½ dl siirappia

Lämmitä piimä reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen siirappi. Sekoita kuivahiiva ruisjauhoihin ja lisää nesteeseen. Sekoita joukkoon seuraavaksi olutmaltaat, vehnäleseet ja suola. Lisää viimeisenä vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Voitele kolme leipävuokaa ja jaa taikina vuokiin. Anna kohota liinan alla tunnin verran. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita voitelua varten vesi ja siirappi. Paista leipiä 1,5 h. Voitele ne sitten siirappivedellä ja paista vielä 30 min. Kokonaispaistoaika siis 2 h. 
Leivät säilyvät erittäin hyvin ja ovat parhaimmillaan pari päivää leipomisesta, joten voit tehdä leivät hyvissä ajoin ja antaa tekeytyä jääkaapissa. 



Fenkoli-vuohenjuustonyytit ja jäätelösotku

Onko kukaan muu huomannut, että viime aikoina olisi ollut aika viileät säät? Ei varsin kesäistä. Juuri ihmeteltiin, että ei olla taidettu syödä terassilla montaa kertaa tänä kesänä. Viileät säät vaativat lämmintä ruokaa. Siksi grilliin pitää laittaa sellaista, joka maistuu kesältä, mutta lämmittää. Tämä fenkoli-vuohenjuustolisäke sopii tosi monen ruoan kaveriksi ja se on helppo grillata pienessä tilassa grillin nurkassa.

Tein tänään pitkästä aikaa muutaman vuoden takaista kesäsuosikkia, jätskiä minttudominoiden ja mansikoiden kera. Ihanan rapeaa, ihan jäätelöistä ja ihanan raikasta. Tämä valmistuu helposti isollekin porukalle (meillä tänään yhdeksän jakamassa kahta kulhollista) ja toimii mökillä, kun ei tule paljoa tiskiä ja ainekset on helpot.


Fenkoli-vuohenjuustonyytit

2 fenkolia
100 g vuohenjuustoa
1 tl oliiviöljyä
pippuria
suolaa

foliota nyytin verran

Siivuta fenkolit ohuiksi siivuiksi. Esikypsennä mikroaaltouunissa kulhossa täydellä teholla 2 min.  Laita fenkolit sitten kaksinkertaisen folion keskelle. Ripottele sekaan öljy ja rouhi myllyistä pippuria ja suolaa. Murenna päälle 100 g vuohenjuustoa. Grillaa suoralla lämmöllä n. 200 asteessa15-20 min.


Jätskisotku

1 litra vaniljajäätelöä
1 pötkö (eli puoli pakettia) minttudominoita
½-1 l mansikoita

Poista mansikoiden kannat ja halkaise ne. Murenna dominot sekalaisen kokoisiksi paloiksi ja muruiksi. Paloittele jäätelölitra  pienehköiksi kuutioiksi ja laita kulhoon. Sekoita joukkoon minttudominomurut ja mansikat. Tarjoile heti.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Raparperi-valkosuklaajuustokakku

Leivoin eilen illalla kakun, koska tänään kaverin piti tulla meille kyläilemään lapsensa kanssa. Toisin kävi, kun kolmevuotias heräsi aamulla silmät ummessa ja turvonneina. Silmätulehdustahan tähän juuri kaivattiin! Kakkua ei siis tarjoiltukaan vieraille vaan korkkasin sen juuri kolmevuotiaan kanssa "lohturuokana".

Reseptin kehittelin eilen sillä ajatuksella, että haluan vaihtelua tavalliselle raparperipiirakalle. Tykkään itse juustokakkujen tekemisestä, koska ne syntyvät nopeasti ja ilman uunia. Eivätkä ne pahalta maistu, ei sillä. Tässä kakussa raparperi säilyy riittävän kirpeänä ja valkosuklainen juustokakku pehmittää maun upeasti. Vähän kuin vaniljakastike tekee perinteisen raparperipiirakan kanssa.

Tämä onkin minun vinkkini kaikille lukijoilleni juhannuksen kahvihetkiin!


Raparperi-valkosuklaakakku

Pohja:

80 g voita
10 digestivekeksiä

raparperitäyte:

4-5 dl raparperia (minulla kolme isohkoa vartta)
3 rkl sokeria
½ dl vettä
2 liivatelehteä

valkosuklaatäyte:

2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
 100 g valkosuklaata
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä

Sulata pohjan voi. Laita keksit muovipussiin ja murskaa ne pussia puristelemalla. Kannattaa tehdä kulhon päällä jos pussi hajoaa. Sekoita voisula keksimuruun huolellisesti. Painele leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan pohjalle. 

Laita kaikki viisi liivatelehteä likoamaan. Pilko raparperit pieniksi paloiksi ja laita ne kattilaan sokerin ja veden kanssa. Keitä miedolla lämmöllä kymmenen minuuttia välillä sekoitellen, kunnes raparperit ovat menneet rikki. Sekoita kaksi liivatelehteä raparperitäytteeseen sen ollessa kiehuvan kuumaa. Anna jäähtyä hetki ja levitä kakkupohjan päälle. 

Vaahdota 1,5 dl kermaa. Laita loppu odottamaan liivatteiden sekoittamista. Sekoita kermavaahtoon tuorejuusto ja sulatettu valkosuklaa sekä sokeri. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen mikroaaltouunissa ja sekoita liivatteet siihen huolellisesti. Kaada ohuena nauhana vaahdon sekaan koko ajan hyvin sekoittaen. Kaada täyte raparperitäytteen päälle. 

Anna jähmettyä jääkaapissa jokunen tunti tai seuraavaan päivään.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kana-nuudelikeitto

Tänään me syötiin parasta lounasta pitkään aikaan. Kävimme aamun puistoreissun yhteydessä lähikaupassa, mutta ostaessani tarpeet päivällistä varten unohdin lounaan. Puistossa tätä ihmetellessäni kaveri kutsui meidät heille syömään edellisen päivän jauhelihakastiketta. Spagettia kun on helppo keittää isommallekin joukolle. Ja ai että kun se oli hyvää! Tavallista kotiruokaa, kun koko viikonlopun on syönyt (erittäin hyviä) "ravintolaruokia" kaksissa häissä.

Päivällistarpeet siis tuli ostettua suunnitelmien mukaan ja tuloksena oli kana-nuudelikeittoa. Itse sain maistaa sitä vain pikkuisen, sillä menin kavereiden kanssa ravintolaan illalla (lisää ravintolaruokaa). Onneksi keittoa on jäljellä vielä huomiselle, ainakin lounaaksi.

Kana-nuudelikeitto

3-4 valkosipulinkynttä
1 sipuli

3 porkkanaa
½ parsakaalin nuput
2 suippopaprikaa
öljyä
450 g broilerin filettä
chilitahnaa
1 rkl inkivääriä raastettuna
2 rkl korianteria silputtuna
1 l kanalientä
2 dl purkki kookoskermaa
1 purkki smetanaa
3 kiekkoa (á 50 g) nuudelia

Voit korvata smetanan toisella purkillisella kookoskermaa. Meillä sitä sattui olemaan vain purkillinen, joten jatkoin smetanalla, jota sattui kaapista löytymään.

Valmistele vihannekset. Valkosipulit murskataan ja sipuli leikataan kuuteen osaan. Porkkanat suikaloidaan ja parsakaalin nuput silputaan. Raasta inkivääri ja silppua korianteri valmiiksi. Paprikan voi leikata joko renkaiksi tai suikaleiksi. Pilko kanat pienehköiksi paloiksi. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota valkosipulia ja sipulia hetki. Lisää kanapalat ja paista lähes kypsiksi. Lisää porkkanat ja pyörittele hetki. Lisää sitten parsakaali ja paprikat. Paista muutama minuutti ja lisää sitten mausteet. Sekoita mausteet huolellisesti. Kaada sitten kattilaan kookoskerma ja kanaliemi. Liemen kiehumista odotellessa murskaa nuudelit pienemmiksi, helpommin syötäviksi paloiksi. Kun liemi kiehuu, lisää nuudelit. Anna kiehua ohjeen mukainen aika. Sekoita lopuksi joukkoon smetana. 




maanantai 9. kesäkuuta 2014

Sporttileipä

Tein tänään ihan huippua leipää! Tarkoitus oli tehdä ihan vain tavallista,  mutta siitä tuli tosi hyvää. Annoin sille nimeksi sporttileipä, koska niin muodikkaasti tässä taitaa olla aika paljon proteiinia, hyvää rasvaa, hyviä hiilareita... Ottakaa ja kokeilkaa itse.


Sporttileipä

2 dl kaurapuuroa (aamun jämät, maitoon keitetty)
4 dl vettä
1 dl raejuustoa
2 tl hunajaa
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
ripaus suolaa
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
5-6 dl sämpyläjauhoja
2 rkl öljyä

Sekoita puuro ja vesi. Kuumenna reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon raejuusto ja hunaja. Sekoita kuivahiiva grahamjauhoihin ja kippaa nesteen joukkoon. Lisää seuraavaksi suola ja rouhitut pähkinät. Sitten ruisjauhot ja sämpyläjauhot. Lisää loppuvaiheessa öljy. Sekoita hyväksi taikinaksi. Kippaa taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kahdeksi leiväksi (taikina on löysää, siksi kippaa). Ripottele pintaan sen verran jauhoja, ettei levinliina tartu pahasti kiinni. Anna kohota liinan alla parikymmentä minuuttia ja sitten vielä sen aikaa kuin uuni kuumenee. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Loimulohi

Tämän viikonlopun ruoanlaittoa leimasi avotuli. Tutut ainekset, eri valmistustapa, takuulla hyvää. Kalan loimuttaminen on meillä miehen heiniä ja samalla ruoka, jonka valmistus on varma kesän merkki. Toinen varma kesän merkki valmistui saman päivän iltana, kun paistoimme muurikkalättyjä. Siihen reseptiin palataan kesemmällä, mutta kokeilkaapa raastaa litran lettutaikinaan teelusikallinen sitruunankuorta. Näin me teimme tänä viikonloppuna ja hyvää tuli!
Tässä resepti loimuloheen yksinkertaisimmillaan. Kesällä palaamme varmasti johonkin variaatioon, jossa kalaa valellaan paiston aikana. Tämän helpommaksi ei loimulohi mene!

Loimulohi

700 g - 1 kg kirjolohifilettä (sopivasti syöjien määrän mukaan)
Pippuria myllystä
Suolaa myllystä

Tuoretta tilliä
Sitruunaa


Laita loimutuslaudat likoamaan kylmään veteen (vaikkapa rantakivien väliin) vähintään tunti ennen loimutuksen alkua. Rouhi kalan pintaan suolaa melko reilusti ja pippuria maun mukaan. Kiinnitä kala  loimutuslautaan. Sytytä tuli ja aseta kala tasaiselle etäisyydelle tulesta, n. 30 cm liekeistä. Sopiva etäisyys löytyy kädellä kokeilemalla: Jos kättä alkaa polttaa etäisyydellä heti, on liian kuumaa, jos voit pitää n. 10 sekuntia, on sopivaa ja jos yli 20 sekuntia, on liian kylmää. Tarkkaa kypsymisaikaa on mahdoton sanoa, sillä se riippuu lämpötilasta, tuulesta ja kalan paksuudesta. Tyynessä säässä tai tuulensuojassa kala valmistunee noin tunnissa. Kypsyyden voi kokeilla haarukalla.
Tarjoile kalan kanssa uusia perunoita, tilliä, sitruunaa ja raikasta salaattia.



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Suppilovahverorisotto

Tänään meidän kaapit huusivat tyhjyyttään, mutta koska oli hieno ilma ja parempaakin tekemistä, skipattiin kaupassa käynti. Sen sijaan kaiveltiin kaappeja. Lounaalle löytyi pakastimesta makaronilaatikkoa, välipalalle nektariineja ja omenoita. Päivällinen tuotti astetta enemmän haastetta, mutta helposti sekin syntyi kun vain keksi mitä tehdä. Tämä risotto on arkinen versio, sillä en viitsinyt avata valkoviinipulloa tämän tähden. Nesteestä pari desiä voi halutessaan korvata valkoviinillä. Siinä tapauksessa viini lisätään risottoon ensimmäisenä nesteenä ennen kanalientä. Lisäksi kannattaa silputa joukkoon tai päälle tuoreita yrttejä, kuten persiljaa.

Suppilovahverorisotto

1-1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita
2 dl vettä

1-2 sipulia (koosta riippuen)
2 valkosipulinkynttä
mukava nokare voita
8 dl kanalientä (tai kasvislientä)
2,5 dl risottoriisiä
pippuria myllystä
 raastettua parmesania

Laita sienet likoamaan pariin desiin vettä muutama tunti ennen ruoanvalmistusta. Voit mitatessasi hieroa sieniä vähän pienemmiksi, niin niitä ei tarvitse myöhemmin pilkkoa. 
Hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuumenna voi kasarissa ja kuullota sipulia ja valkosipulia hetki. Lisää valutetut sienet ja pyörittele hetki. Lisää pannulle risottoriisi ja kuullota muutama minuutti, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää neste kasariin kauhallinen kerrallaan niin, että neste imeytyy ennen seuraavaa lisäystä. Sekoittele koko ajan. Lopuksi rouhi joukkoon pippuria ja sekoita joukkoon parmesanraaste.